Archives
MIELIALA MAASSA - Natalia Oona
8791
post-template-default,single,single-post,postid-8791,single-format-standard,ajax_fade,page_not_loaded,,side_area_uncovered_from_content,qode-content-sidebar-responsive,qode-child-theme-ver-1.0.0,qode-theme-ver-16.2.1,qode-theme-bridge,disabled_footer_top,disabled_footer_bottom,wpb-js-composer js-comp-ver-5.4.7,vc_responsive
 

MIELIALA MAASSA

Hei kaikki! Kaikkien remppajuttujen keskellä ajattelin, että voisin jakaa vähän muitakin fiiliksiä. Tällä hetkellä me eletään tosi ihania sekä jännittäviä aikoja uuden asunnon, remontin aloituksen sekä treenien myötä. Siitä huolimatta oon viimeisen viikon ajan ollut alakuloisena ja aika ahdistuneena. Enkä oikein osaa osoittaa sormella, että miksi.

Viime aikoina mulla on ollut aika isoja elämänmuutoksia sen myötä että oon alkanut treenaamaan tosi intensiivisesti, neljä kertaa viikossa. Vaihtanut ruokavaliota terveellisemmäksi ja alkanut syömään paljon paremmin. Karsinut arjesta kaikki ylimääräiset herkut pois. Oon myös jättänyt alkoholin kokonaan pois elämästä! 10campilla (tuo treenirymä missä oon mukana) meillä on sääntö ettei tosiaan saada juoda kuin yhden annoksen päivässä halutessaan, mutta oon itse päättänyt, että jätän senkin pois. Toissa viikonloppuna kun oltiin ulkona syömässä tilasin ekaa kertaa kuukauteen pienen lasin punaviiniä kuuden ruokalajin yhteydessä. Sen lisäksi meillä on vähän yli kuukauden päästä muutto tulossa ja ollaan tekemässä kuitenkin aika iso pintaremontti vielä ennen sitä. Toi remontti on vieny päivistä tosi paljon aikaa, kun pitänyt suunnitella, tehdä isoja päätöksiä, neuvotella ja yrittää saada kaikki toteutukseen mahdollisimman pian. Niin aika paljonhan tässä on muutosta ollut pitkään jo ilmassa sekä tottakai kaikki noi omalla tavallaan kuormittaa. Sekä tietenkin jännittää ihan yleisesti, että miten kaikki tulee menemään. Ollaanko tehty hyvät valinnat materiaalien etc suhteen.

Tällä hetkellä energia arkeen tulee noista treeneistä, joista tykkään niin paljon. Ootan jo nyt kovasti tän illan treenejä, että pääsee vähän hikoilemaan ja ajatuksen muualle. Energiaa tuo myös kivat pienet hetket arjessa, kuten eilinen kahvihetki kavereiden kanssa ulkona auringossa. Oon siis tosi iloinen siitä, että oon löytänyt hyvän tasapainon treenien, työn, nukkumisen sekä levon ja ruuan kanssa. Kaikki perusjutut on siis kunnossa joiden kautta mun pitäis siis voida hyvin. Muuten oonkin voinut hyvin ja olo on ollut ihan mahtava, mutta viimeisen viikon oon ollut aikaansaamaton, kiukkuinen ja olo on ollut raskas.

Yleensä syksy ja sen myötä tuleva pimeys on aiheuttanut mulla tällaista, mutta tänä vuonna en oo kokenut sitäkään ongelmana kun on ollut muuten kivaa ohjelmaa ja tekemistä.

Ehkä pitää vaan hyväksyä se että välillä on ihan ok myös tuntea näin ja vaan yrittää pysyä positiivisena. Tuntuu kuitenkin vähän hassulta näin ”valittaa”, kun mulla on kaikki kuitenkin periaatteessa niin hyvin. Jos teillä on ollut vastaavia ajanjaksoja niin millä keinoilla te ootte löytänyt arkeen ja omaan jaksamiseen hyvää energiaa? Otan mielellään kaikkia vinkkejä vastaan :)

Kuva: Sara Ollila


4 Comments
  • Kata
    Posted at 14:04h, 24 lokakuun Vastaa

    Mun mielestä sä ite aika hyvin jo vastasitkin tohon sun kysymykseen, miks mieli on maassa!

    Ja mä kans sanoisin, että jo noin isot elämänmuutokset itsessään aiheuttaa ihmisessä tietynlaisen stressireaktion ja se voi näkyä just alakuloisuutena. Tietysti myös syksy ja pimenevät päivät voi vaikuttaa tai lisätä sitä.

    Antaa vaan niiden negatiivistenkin ajatusten tulla, ja huomioi ne, kuitenkaan takertumatta niihin liikaa ja yrittää olla syyllistämättä itseään niistä just koska ”kaikkihan on oikeasti ihan hyvin”. Aina saa ahdistaa ja olla alakuloinen, vaikka kaikki oiskin oikeesti hyvin!

    Mä yleensä ahdistuneena ajattelen itseni ns. niiden ajatusten ulkopuoliseksi havainnoijaks ja saatan mielessäni puhutella itseäni esim. että ”jaa, nyt näköjään vähän ahdistaa” ja sit tiedostan sen, että se ei ole kuitenkaan pysyvää enkä minä ole yhtä kuin mun ajatukset. Oot se, miten päätät niihin ajatuksiin suhtautua ja miten päätät toimia.

    En tiedä tajuaako tästä mun selityksestä mitään, mutta pointtina nyt ainakin se, että ei kannata syyllistää itseään liikaa negatiivisista ajatuksista ja tiedostaa sen, että se on vain väliaikainen tunne siellä jossain taustalla ja se on ihan ok. 😅

    • Natalia
      Posted at 12:04h, 25 lokakuun Vastaa

      Totta! Oon yleensä vaan tottunut siihen, että jos oon alakuloinen pystyn aika hyvin sormella osoittamaan, että miksi ja sitä kautta vaikuttamaan siihen miten asiaan suhtaudun.. Omasta asenteesta on niin moni asia kiinni! Nyt vaan just tuntuu, että on sata palloa ilmassa eri suunnilla niin ei oikein tiedä mitä kautta lähteä purkamaan alakuloisuutta. On niin paljon muutoksia ilmassa.

      Hei kiitos paljon tosta sun vinkistä, pitää omalla kohdella kokeilla myös <3 Ymmärsin hyvin mitä tarkoitat! Kiitos paljon sulle viestistä ja oikein ihanaa viikonloppua <3

  • mielimaassa
    Posted at 20:05h, 24 lokakuun Vastaa

    Tää otsikko ja teksti ylipäänsä iski ja kovaa. Oon ite ollut myös viime viikosta lähtien mieli maassa – pienetkin asiat alkaa ärsyttää ja välillä iskee sellaisia ahdistuskohtauksia, vaikka aiemmin ne ollut tosi harvinaisia. Menetin nyt loppukesästä läheisen traumaattisesti, joten voi olla että se kummittelee takaraivossa, vaikka oonkin tosi paljon käsitellyt surua ja ikävää.. Onneksi loppuvuosi tuo kivoja asioita tullessaan. Saan myös urheilusta ja ulkoilusta mielihyvää, joten niitä haluaa harrastaa päivittäin!

    Ite oon koittanut kanssa vähän kuin hyväksyä sen, jos alkaa ahdistaa. Eihän se kivalta tunnu, ei todellakaan, muttei pitäisi liikaa takertua ajatuksiin. Uskon ja toivon, että kyse on tästä pimeästä vuodenajasta ja että pian helpottaa. Onneksi on rakastava perhe ja mies sekä kaikki muut asiat ihan ok. Osaapahan sitten jossain vaiheessa taas arvostaa sellaista tasapainoista elämää. Ollaan siis nyt armollisia itsellemme <3

    • Natalia
      Posted at 12:10h, 25 lokakuun Vastaa

      Todella ikävä kuulla, paljon tsemppiä ja jaksamista <3 Läheisen menetys on aina todella raskas kokemus.

      Mun mielestä edellisessä Katan kommentissa oli hyvä vinkki tuo, että yrittää ajatella itsensä vähän ulkopuoliseks havannoijaks ja vähän puhuttelee itseään :) Ja että tiedostaa ettei ahdistus tai alakuloisuus oo pysyvää.

      Aivan ihanasti sanottu tua, että ollaan armollisia itsellemme! Paljon aurinkoa sun sykyyn ja ihanaa viikonloppua <3

Post A Comment