Archives
SYNNYTYSKERTOMUS - Natalia Oona
9862
post-template-default,single,single-post,postid-9862,single-format-standard,ajax_fade,page_not_loaded,,side_area_uncovered_from_content,qode-content-sidebar-responsive,qode-child-theme-ver-1.0.0,qode-theme-ver-16.2.1,qode-theme-bridge,disabled_footer_top,disabled_footer_bottom,wpb-js-composer js-comp-ver-5.4.7,vc_responsive
 

SYNNYTYSKERTOMUS

Aloitetaan ihan alusta eli mun vedet meni 25.10 sunnuntai-iltana ja mulla olis ollut laskettu aika 30.10. Mulla ei ollut ennen tota sunnuntaita ollut minkäänlaisia tuntemuksia tai oireita, jotka olis viitannut siihen, että synnytys olisi lähestymässä. Aika lailla päinvastoin. Olin henkisesti tosi valmistautunut siihen, että raskaus menee yliajalle. Oltiin jopa varattu jo valmiiks mulle neuvolaan aika kymmenen päivää lasketun ajan jälkeen, että katsotaan koska käynnistetään, sillä vauva ei tosiaan näyttäny minkäänlaisia merkkejä siitä, että olis saapumassa ajallaan.

Sunnuntaiaamuna heräsin siihen, että mulla tuli kevyitä supistuksia aika säännöllisesti parin tunnin ajan, kunnes ne loppui oikeastaan ihan seinään. Tässä vaiheessa olin lukenut, että tällaiset supistukset on normaaleja, kun synnytys alkaa lähestymään. Olin vähän iloinen, sillä ajattelin että, ehkä vauva syntyykin lasketun ajan tienoilla eikä mennä niin paljon yliajalle. Oli tosi kiva fiilis, että vihdoin jotain alkoi tapahtumaan. Vietettiin sunnuntaita ihan tavallisesti. Käytiin kävelyllä, tehtiin ruokaa ja illalla löhöiltiin sohvalla. Noin klo 21.00 tunsin että mulla valahti jotain housuihin. Vessassa tajusin, että tää saattaa olla lapsivettä, sillä neste oli ihan läpinäkyvää ja vähän punertavaa. En ehtiny ees housuja vaihtaa, kun limatulppa tuli ulos ja siitä sitten alkoi valumaan vettä ihan kunnolla. Teille, joille aihe ei ehkä oo niin tuttu niin usein ennen vesien menoa ulos tulee ihan kirjaimellisesti sellainen limatulppa, joka saattaa enteillä synnytyksen käynnistymistä tai vesien menoa. Osa huomaa, että tuo limatulppa tulee ja osa ei, osalla se tulee kokonaisena ja osalla osissa, mutta mulla ulkonäöstä ei kyllä voinut erehtyä. Siitä, että limatulppa tulee voi kuitenkin mennä minuuteista päiviin tai jopa viikkoihin, että synnytys käynnistyy. Limatulpan jälkeen vettä alkoikin valua ihan kunnolla. Tässä vaiheessa totesin poikaystävälle, että ei oo enää epäilystäkään, että kyllä mulla nyt on mennyt vedet.

Viimeinen kuva raskausvatsasta! Tältä näytti vatsa päivä ennen synnytystä. Otin nää kaks alinta kuvaa sunnuntai-maanantai yönä, just kun oli päästy sairaalaan. Käytin muuten raskauden loppuajasta usein poikaystäväni boksereita shortseina, ne oli ainoot mitkä oli enää mukavat jalassa :D 

Soitin Espoon sairaalaan ja kyselin vähän, että miten nyt toimitaan. Mulla on oikeastaan koko raskauden ajan ollut toiveena päästä synnyttämään Espoon sairaalaan. Oltiin vuosi sitten oltu moikkamaassa ystävää, joka synnytti Espoon sairaalassa ja silloin tykästyttiin tosi kovasti uusiin tiloihin sekä siihen, että lähes kaikki huoneet siellä taitaa olla perhehuoneita. Nyt koronan aikana tää oli erityisen tärkeää, sillä osastolla puoliso olis saanut vierailla vaan tunnin päivässä. Nyt saatiin olla ihan koko ajan yhdessä <3 Olin myös kuullut siellä synnyttäneiltä vain hyviä kokemuksia. Isona plussana on myös se, että Espoossa pääsi autolla ajamaan suoraan parkkihalliin (joka maksoi 32€/viikko) ja sieltä suoraan hissillä ylös neljänteen kerrokseen synnärille.  Saatiin ohjeeksi odotella yö kotona, soittaa uudestaan, jos alkaa tulemaan supistuksia säännöllisesti ja muuten jos supistuksia ei kuulu niin tulla heti aamulla sitten näytille.

No ei mennyt ees puolta tuntia, kun mulla alkoi supistelemaan. Supistuksia tuli parin tunnin ajan alle kymmenen minuutin välein, jonka jälkeen soitin uudestaan sairaalaan. He sanoivat, että voidaan joko olla yö kotona tai tulla sinne jo, jos vähänkään huolettaa tai siltä tuntuu. Tärkeintä kuulemma olis, että saisin hyvät yöunet nukuttua. Kätilö totesi puhelimessa, että jos päädytte tulemaan, niin muistattehan ottaa kaikki tavarat, että ette sitten lähde täältä ennen kuin vauva on ulkona. Tässä kohtaa mua alkoi oikeasti jännittämään tosi paljon. Tuntui ihan uskomattomalta, että parin päivän sisällä meillä olis vauva sylissä. Päädyttiin, että mennään jo yöksi sairaalaan, kun supistuksia tuli usein ja ajateltiin, että kotona ei ainakaan saada nukuttua niin parempi vaan mennä niin saa ainakin siellä levättyä. Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä hypättiin autoon ja suunnattiin kohti sairaalaa.

Siellä pääsin heti käyrille, otettiin joitain näytteitä ja supistuksia tuli kivasti, mutta en ollut vielä senttiäkään auki. Päästiin omaan huoneeseen nukkumaan ja sain samalla kipupiikin, jotta saisin yön nukuttua hyvin. No hyvin mä en nukkunut, koska heräilin vähän väliä supistuksiin, mutta sain kuitenkin jonkun verran nukuttua. Maanantaina aamulla supistukset kuitenkin loppu kuin seinään. Aamupalan jälkeen kätilö kehotti meitä lähtemään ulos kävelylle ja tehtiin työtä käskettyä. Iltapäivälläkään supistuksia ei kuitenkaan kuulunut, joten pötköteltiin vaan siellä meidän huoneessa ja odoteltiin. Klo 16.00 aikoihin kätilö tuli käymään ja sanoi, että normaalisti synnytys käynnistettäisiin viimeistään klo 21.00 aikaan eli 24 tuntia siitä, kun vedet on menneet, mutta koska ollaan jo valmiiksi sairaalassa, niin lääkäri oli ehdottanut, että voitaisiin kynnistää nyt jo. Turha odotella iltaan. Ei mennyt kauaa niin mulle laitettiin ballonki ja oikeastaan ihan saman tien mulla alkoi tosi kovat supistukset. Menin suoraan suihkuun istumaan. Parin tunnin jälkeen supistukset oli niin kovat, että tuntui etten kestä enää ja pyysin kätilöitä paikalle. Kivut johtui siitä, että ballonki olikin jo just tulossa ulos ja olin 3-4 senttiä auki. Kipu helpotti aika paljon, kun ballonki tippui ja pääsin käyrille makaamaan. Tässä vaiheessa totesin, että en tiiä miten tuun selviämään tästä, jos tässä vaiheessa kivut on jo näin kovia ja ei olla vasta kun ihan alussa :D Kätilöt kuitenkin totes, että ei hätää, että he lähtevät etsimään meille synnytyssalia niin pääsen sinne hengittelemään ilokaasua. Siksi aikaa sain myös selkään vielä Tens-laitteen, josta oli vähän apua, mutta kaipasin kuitenkin kovempia lääkkeitä.

Vähän yli seitsemän aikaan päästiin sitten synnytyssaliin, jossa sain heti ilokaasua, josta sain tosi ison helpotuksen ja avun. Supistuksia tuli säännöllisesti ja ne kovenivat ihan selkeästi koko ajan. Seuraavat neljä tuntia meni tosi nopeasti, hengittelin ilokaasua, luin puhelimella muiden synnytyskertomuksia (jotenkin oli helpottavaa lukea, että muutkin on kokeneet tämän saman). Kahdentoista aikaan supistukset alkoi olla niin kovia, että tuntui siltä, että nyt en kestä enää ja pyydettiin kätilö paikalle. Olin 6 cm auki ja pyysin saada epiduraalin, kun viimeisten supistusten kohdalla mulla valui jo kyyneleet silmistä, kun kipu oli rehellisesti niin kova. Kätilö soitti lääkärille, joka tuli paikalle ihan hetkessä. Espoon sairaalassa yksi parhaista jutuista oli se, että missään vaiheessa mun ei tarvinnut oikeastaan odotella ja toiveet otettiin tosi hyvin huomioon. Olin kuullut kauhutarinoita siitä, miten jotkut on odottaneet epiduraalia jopa yli tunnin.. Epiduraalin laittaminen ei sattunut musta yhtään. En mun mielestä ees tuntenut, että se laitettiin!? Toisaalta mun kivut oli tossa vaiheessa jo tosi kovat sekä hengittelin sitä ilokaasua ihan jatkuvalla syötöllä. Kun epiduraali alkoi vaikuttamaan, mun kaikki kivut katos heti. Olo oli ihan uskomaton. Käyristä näki, että mulla oli kova supistus käynnissä, mutta epiduraalin vuoksi en tuntenut mitään. Nukuin oikeastaan yön läpi parin tunnin pätkissä. Välissä aina kätilö kävi katsomassa mikä tilanne, mutta epiduraalin myötä aukeaminen hidastui ja sainkin yön aikana epiduraalin vielä kolme kertaa uudestaan (selkään jätettiin kanyyli, jonka kautta se oli aina helppo laittaa uudestaan). Yö meni siis tosi kivuttomasti ja hyvin.

Aamulla seitsemän aikaan olin 10 senttiä auki, mutta vauva ei ollut vielä tarpeeksi alhaalla, että olisin päässyt ponnistamaan. Istuskelin siinä sitten jumppapallolla ja olo alkoi olla aika tukala. Alkoi selkeästi tuntua painetta ja pientä ponnistamisen tarvetta. Tää alkoi myös olemaan sellaista vaihetta, josta muistan tosi vähän. Aika meni myös tosi nopeesti. Vaikka ajat kuulostavatkin pitkiltä niin mulle synnytys meni ”tosi nopeasti”. Ajantaju katos jotenkin aivan kokonaan. Kahdeksan aikaan epiduraali oli oikeastaan kokonaan kadonnut ja ponnistusvaihe alkoi lähestyä. Lääkäri kävi tässä vaiheessa mun pyynnöstä laittamassa mulle pudendaalipuudutuksen. Samalla sain vähän alkaa harjoittelemaan ponnistusta. Puoli yhdeksän aikaan alettiin virallisesti ponnistamaan. Mulla oli paikalla kätilö, sekä kätilöharjoittelija, jotka olivat aivan ihania. He tsemppasivat mua todella paljon, kun tuntui siltä, että en tiiä pystynkö tähän. He myös ohjeistivat ja neuvoivat tarkasti minne ”suuntaan” ponnistan, muistuttivat hengittämään sekä rentoutumaan supistusten välissä. Ponnistaminen oli muuten oikeasti kovaa työtä. Olin aivan hiestä märkänä ja poikaystäväni pyyhki kasvojani kylmällä pyyhkeellä, joka viilensi niin paljon. Ponnistusvaihe kesti mulla noin puoli tuntia.

8.57 vauva syntyi <3 Hänet nostettiin aika suoraan mun rinnalle ja olo oli aivan uskomaton. En jotenkin yhtään pystynyt käsittämään mitä juuri tapahtui ja samaan aikaan en ikinä oo ollut niin onnellinen. Synnytys oli kyllä kaikin puolin aivan käsittämätön sekä omalla tavallaan upea kokemus. Tietenkin myös palkinto on maailman paras <3

Tasan kymmenen minuuttia vauvan jälkeen istukka syntyi. Koko synnytys kesti virallisesti noin 14 tuntia. Synnytys katsottiin virallisesti alkaneeksi siitä, kun ballonki tuli ulos ja päättyy tosiaan siihen, kun istukka syntyy. Uskon, että kiitos todella taitavien kätilön ohjeiden, (pää syntyi useammalla supistuksella, jotta kudokset ehtivät venymään mukana…) säästyin kokonaan repeämiltä sekä tikeiltä, mikä varmasti vaikutti siihen, että mulla on ollu aikalailla välittömästi synnytyksen jälkeen tosi hyvä olla. Kaikki kipu katos heti. Oon siis voinut kaikin puolin hyvin!

Haluun vielä erikseen antaa maininnan poikaystävälleni, joka oli synnytyksen läpi ihan korvaamaton tuki ja turva. Oli ihana miten hän tuki ja tsemppasi mua läpi synnytyksen. Oon todella kiitollinen ja onnellinen, että hän oli mun vierellä koko ajan. Ja muutenkin ollut niin kannustava läpi ihan koko raskauden <3

Kiitokset Espoon sairaalan ihanille kätilöille, jotka tekevät aivan uskomatonta työtä. Kaikki olivat niin mielettömän ihania sekä kannustavia. Mulla oli koko ajan todella turvallinen olo. Oon kaikin puolin niin tyytyväinen mun kokemukseen <3 Ja suosittelen kyllä kaikille lämpimästi Espoon sairaalaa synnytyspaikkana.


9 Comments
  • Sara
    Posted at 17:01h, 13 marraskuu Vastaa

    En kestä miten söpöt noi sun miehen bokserit!! Tuhannesti onnea pienestä! Itku pääsi kun tätä luin. Ihanasti kirjoitettu!

  • K
    Posted at 17:18h, 13 marraskuu Vastaa

    Oi, kiitos kun jaoit tarinasi. Näitä on mukava lukea. Onnea tuhannesti perheellenne! <3

  • Jennaa
    Posted at 17:26h, 13 marraskuu Vastaa

    Ihanaa lukea, että teillä meni kaikki hyvin <3 Ja ihan hurjasti onnea koko perheelle!
    Mulla olis postaustoiveena tulevaisuudessa, että kertoisit miten sulla on kroppa palautunu synnytyksestä, kauanko siinä meni, jäikö raskausarpia jne :) Siinä määrin nyt tietysti mitä haluat julkisesti jakaa! Mulla itsellä ei ole lapsia vielä lähitulevaisuudessakaan suunnitteilla, mutta oon tosi kiinnostunut lukemaan aiheesta, koska toivottavasti joskus se itsellä myös olis edessä! :)

  • Esmeralda
    Posted at 19:26h, 13 marraskuu Vastaa

    Kiitos! Miten ihanaa kuulla teidän synnytyskertomus. Joka ainut on ainutlaatuinen. Ei ole kahta samalaista. Voi miten upeasti teillä meni, et repeytynyt ja muutenkin meni vähän niinkuin ohjekirjan mukaan.

    Onnittelut pikkuisesta perheenjäsenestä!
    Jännittävä uusi elämäntilanne teille vanhempina!
    Ja jaksamista uudelle mamalle!

    (Pieni itkukin ihan pääsi tätä lukiessa, vauvojen syntyminen on sellainen suuri ihme!)

  • Iiiida
    Posted at 19:39h, 13 marraskuu Vastaa

    Niin paljon onnea koko perheelle! Herkistyin tätä lukiessa. Kaikkea parasta teille tulevaisuuteen <3

  • xod
    Posted at 20:57h, 13 marraskuu Vastaa

    Mulla on kauhee vauvakuume ja itkin kun luin tän! Onnea teille niin paljon <3<3<3

  • Laura Saarelainen
    Posted at 22:38h, 13 marraskuu Vastaa

    Paljon onnea koko perheelle ja kaikkea hyvää vauva-arjen alkuun!

  • Marianna
    Posted at 09:44h, 14 marraskuu Vastaa

    Tuli ihan itku, kun luin tätä! Paljon onnea! <3

  • Lumi
    Posted at 15:30h, 19 marraskuu Vastaa

    Hei käytitkö sairaalassa olon aikana ollenkaan omia vaatteita vai tuntuko, että pärjäs koko ajan noilla sairaalan vaatteilla? :)

Post A Comment