Archives
EKA KUUKAUS VAUVA-ARKEA - Natalia Oona
9905
post-template-default,single,single-post,postid-9905,single-format-standard,ajax_fade,page_not_loaded,,side_area_uncovered_from_content,qode-content-sidebar-responsive,qode-child-theme-ver-1.0.0,qode-theme-ver-16.2.1,qode-theme-bridge,disabled_footer_top,disabled_footer_bottom,wpb-js-composer js-comp-ver-5.4.7,vc_responsive
 

EKA KUUKAUS VAUVA-ARKEA

Nyt on ensimmäinen kuukaus vauva-arkea takana ja täytyy sanoa, että aika on mennyt niin nopeasti. Viimeinen kuukaus ollaan eletty ihan täysin vauvantahtista elämää ja tuntuukin että koko kuukaus on mennyt vähän sellaisessa sumussa. Aika nopeasti sitä siis huomas, että vauvakupla on ihan todellinen asia. On ollu ihana pötkötellä vauvan kaa kotona, tuoksutella hänen päätään ja tutustua toisiimme. Samaan aikaan kaikki päivät kuitenkin puuroutuu yhteen, kun vauvahan ei vielä oo tienny että onko yö vai päivä, joten sen mukaan on täytynyt ittekin elää.

Meidän päivien sekä öiden rytmi pyörii aika lailla täysin vauvan ruokailuiden ympärillä. Ollaan nyt viimeinen viikko menty ihan täysimetyksellä, mikä tarkoittaa sitä, että vauva on kolmen tunnin välein rinnassa kiinni noin puolisen tuntia tai vähän pidempään.  Päivästä menee siis jo noin viisi tuntia siihen, että vauva syö rinnalla. Siinä samalla yleensä vaan selaan uutisia tai Instagramia..  Yhellä kädellä paikallaan istuessa ei paljon enempää pysty tekemään. Viime päivinä vauva on öisin nukkunut yhen tai kaks pidempää pätkää, jolloin syöttöjen välissä on ollut neljä tuntia, tai jopa neljä ja puoli tuntia, mikä on tuntunut ihan luksukselta. Jos vauva syö neljän tunnin välillä niin se tarkoittaa sitä, että mä saan nukkua putkeen kolme tuntia. Ruokailun jälkeen menee kuitenkin aikaa siihen, että vauvan nukahdettua uskaltaa liikkua ja siirtää vauvan omaan sänkyyn. Usein hän tässä kohtaa herää ja sit nukuttelen uudestaan ja yritän taas siirtää omaan sänkyyn. Sit kestää kuitenkin aina hetki ennen kun uskaltaa itte nukahtaa, kun haluaa eka varmistaa että vauva oikeasti nukkuu enkä joudu kymmenen minuutin päästä taas nousemaan. En nuku vauva vieressä, koska silloin mun nukkumisesta ei tuu mitään. Nukun toinen silmä auki eikä siitä parin tunnin unipätkästä tunnu olevan mitään iloa. Siks toi että vauva nukkuu sivuvaunussa meidän sängyssä kiinni on toiminut meillä parhaiten. Ens viikolla otetaan taas pullo rinnalle mukaan, mikä helpottaa mun elämää niin paljon, kun silloin poikaystäväni voi taas osallistua syöttöihin. Mentiin nyt hetki täysimetyksellä, jotta saadaan se kunnolla toimimaan, koska mulla on alusta lähtien ollut imetystoive. Imetyksen alkutaival on kuitenkin ollu mulle tosi hankala. Maitoa ei pitkään aikaan riittänyt kunnolla ja vauva veti rinnalla kunnon raivareita eikä syönyt kunnolla. Onneks en kuitenkaan lyöny heti hanskoja tiskiin, sillä kyllä vaan kummasti sitä maitoa on alkanut tulemaan riittävästi, vaikka siihen menikin melkein kuukaus, että saatiin homma toimimaan. Nyt vauva syö kiltisti ittensä kylläiseks rinnalta.

Muutenkin kaikki mahdolliset menot on suunniteltava joustaviksi ja on pakko mennä täysin vauvan aikataulun mukaan. Ei tulis kysymyksenkään lähteä johonkin hepuloivan tai nälkäisen vauvan kanssa. Ikinä ei tiiä millainen, vaikka aamu on tulossa, koska päästään lähtemään ja kaikkeen tarvitsee paljon aikaa. Vauva syö, vaihdettaan vaippaa, ehkä syö vähän lisää, puen itteni sekä vauvan ja sit päästään vasta ovesta ulos. Extremporee kotoa lähteminen ei oo enää helppoa, saati että sitä välttämättä edes jaksaa lähteä.

Vauvan ruokailuiden välissä vaihdetaan vaippaa, halaillaan, rauhoitellaan itkevää vauvaa ja nukutetaan. En aikaisemmin ollut tajunnut sitä miten paljon vauvat saattaa itkeskellä. Vauvalla on selkeästi ollut ilmaa vatsassa, joka on noita itkuja aiheuttanut. Käytiin viime torstaina vauvahieronnassa, jossa opin vähän miten vauvaa voi hieroa ja helpottaa hänen oloaan. Meillä on nyt tänä torstaina vielä toinen hieronta-aika varattuna vauvalle. Oli muuten super suloista katsella kun noin pientä vauvaa hierottiin. Mutta takas asiaan, tosi monesti iltaisin vauvan on hereillä pitkään ja on itkuinen. Sama jos vauva on yliväsynyt niin hän saa kunnon hepuli-itkut, jolloin nukuttamiseen voi mennä useampi tunti. Eilen esimerkiksi vauva söi kymmenen aikaan illalla, nukahti puoli yksitoista, nukkui tunnin, jonka jälkeen heräsi itkemään jolloin kanneskelin vauvaa tunnin sylissä, jonka jälkeen hän nukkui rauhallisesti vielä puoltoista tuntia, jolloin mäkin pääsin nukkumaan ja sitten herättiin kahden aikaan taas syömään. Nyt myös huomaa, että vauva alkaa olemaan jo enemmän hereillä ja kaipaa seurustelua. Lopulta kuitenkin kun vauva nukkuu niin sitä omaa aikaa jää pari tuntia, jolloin joko nukun, otan pikasuihkun, syön, pesen pyykkiä (sitä nimittäin tulee vaipanvaihtojen yhteydessä ihan sikana) yms.

Siinä ne päivät siis meneekin. Vaikka vauva on ihana ja on ollut aivan mahtavaa olla äiti niin en voi kieltää etteikö tää olis ollut raskasta. Onneksi meitä on kaksi vanhempaa, ja on ollut niin mahtavaa miten osallistunut poikaystäväni on ollut ihan alusta lähtien. Hän on aivan mieletön isä. On niin iso apu, kun voi jakaa kaiken toisen kanssa, eikä kaikkea tarvitse tehdä yksin. Ollaan myös tosi onnekkaita siitä, että meillä on tosi hyvä turkiverkosto ja paljon auttavia käsiä. Vauvan isovanhemmat on alusta lähtien halunneet olla isossa osassa vauvan elämää ja suurena apuna meille. Päivisin kuitenkin poikaystäväni on töissä, joten ollaan nyt kolme viikkoa vietetty päivät vauvan kanssa kahdestaan.

Sitä kuitenkin huomaa päivä päivältä, miten päiviin alkaa pikku hiljaa muodostua enemmän rytmiä. Alkaa tulla eroa päivän sekä yön välille. Oppii tuntemaan vauvaa jatkuvasti paremmin, jolloin arjen pienet askareet muuttuu helpommaksi. Onhan tää kaikki uutta sekä meille, että vauvalle.

On myös ollu ihmeellistä huomata miten paljon oikeesti hormoonit auttaa jaksamaan. En varmasti ikinä muuten olis selvinnyt näin vähäisillä yöunilla. On myös ollu niin kova tarve pesiä vauvan kanssa, halailla sitä, varmistaa että pienellä on kaikki hyvin.. On ihmeellistä paljon voikaan rakastaa pientä ihmistä ja laittaa ihan täysin toisen tarpeet omien edelle. Vauvan hoitaminen on musta ollut aivan ihanaa ja nautin niin paljon olla äiti meidän lapselle <3

Pakko nostaa vielä hattua kaikille äidelle (sekä isille), ootte aivan mielettömiä. On noussut niin paljon arvostus kaikkia vanhempia kohtaan. Niin paljon tsemppiä sekä jaksamisia kaikille. Teette aivan mieletöntä työtä <3


3 Comments
  • Ninni
    Posted at 19:06h, 01 joulukuun Vastaa

    Tsemppiä ja pierujumppaa vaan 😃🤘 4kk hulinoiden jälkeen alkaa olla jo oikeesti erilailla kivaa vauvan kanssa. Siihen asti se on mulla itellä ollu tavallaan semmosta selviimistä t. 1v ja 2v. Ja joka vaihe menee ohi parissa viikossa niin jaksaa jaksaa 💖

  • Li Berg
    Posted at 19:05h, 02 joulukuun Vastaa

    Moikka,
    Ihana postaus, paljon tsemppiä teille! <3 <3
    Mistä toi sun pinkki kasvomaski on?

    • Natalia
      Posted at 20:07h, 02 joulukuun Vastaa

      Kiitos paljon <3 Toi on kuparimaski :) Apteekeista, Ruohonjuuresta yms. saa!

Post A Comment