Natalia Oona | Lifestyle
10
archive,paged,category,category-lifestyle,category-10,paged-6,category-paged-6,ajax_fade,page_not_loaded,,side_area_uncovered_from_content,qode-content-sidebar-responsive,qode-child-theme-ver-1.0.0,qode-theme-ver-16.2.1,qode-theme-bridge,disabled_footer_top,disabled_footer_bottom
 

Toivottavasti teillä on ollut kaikin puolin mukava juhannus. Meillä juhannus sujui tosi leppoisissa merkeissä golfaten sekä syöden. Päätin kesän alussa, että nyt vihdoin alan kunnolla pelaamaan golfia ja oon niin innoissani. Oon pelannu epäsäänöllisesti ihan nuoresta lähtien, käynyt kursseilla, suorittanut Green Cardin ja käyny lähinnä vaan ulkomailla kiertämässä vanhempieni kanssa. Nyt oli siis korkee aika hankkia omat kamat ja aloittaa! Oon myös tosi iloinen, että poikaystäväni innostui vähän aikaa sitten aloittamaan myös, mikä oliskaan mukavampi yhteinen harrastus. Golfin aloittaminen on helppoa, vaikka laji ittessään onkin aika haastava 🙂 On ihana viettää aikaa ulkona mukavan sekä leppoisan harrastuksen parissa.

Löytyykö sieltä monia golfin ystäviä tai lajista muuten kiinnostuneita?

Juhannus siis alkoi Sipoon Nevaksen kentältä, johon suunnattiin heti aamupäivästä. Eka treenattiin rangella, sit syötiin lounaaks burgerit, jonka jälkeen käytiin kiertämässä yheksän reikää.

Mulla ei sujunut mitenkään erikoisen hyvin, mutta se ei haitannu. Sää oli upea ja ennen kaikkea oli upeeta päästä taas pelaamaan.

Kierroksen jälkeen nopee suihku klubitalolla ja sit ajettiin suoraan viettämään iltaa kavereiden kanssa siirtolapuutarhamökille. Tää oli mun ensimmäinen kerta, kun olin käymässä millään siirtolapuutarhalla ja oli niin positiivinen yllätys! Niin symppiksiä nuo puutarhat. Siellä vietettiin ilta syöden ja mölkkyä pelaten.

Ei olis voinut toivoa parempaa säätä juhannukselle. Iltakin oli niin lämmin, että hyvin tarkeni pelkässä mekossa. Yleensä kun on tottunut siihen, että juhannuksena on pakko olla jotain lämmintä päällä…

Lauantaina meillä soi herätys vähän ennen seittemää. Ajettin tällä kertaa EGS:lle pelaamaan, jossa meillä oli lähtö varattuna 8.40. Toi aamulla pelaaminen oli huomattavasti miellyttävämpää, kun ei ollut niin kuuma eikä niin paljoa porukkaa niin saatiin kiertää ihan rauhassa. Tällä kertaa mullakin meni jo huomattavasti paremmin!

Kahdentoista maissa lähettiin ajamaan takaisin kotiin, jossa syötiin lounas ja mä otin päikkärit ennen kun suunnattin taas illaks siirtolapuutarhalle. Siellä syötiin päivällinen ja sit tultiin Filmtownin kautta kotiin. Käytiin vuokraamassa seuraava leffa Marvel -saagasta, joita ollaan katottu kronologisessa järjestyksessä maaliskuun alusta lähtien. En ollu nähny aikaisemmin mitään noista leffoista ja on kyllä ollu positiivinen yllätys. Ei ihan mun lemppareita kuitenkaan, mut viihdyttäviä ja kivaa hömppää. Lauantaina painuttiin siis ajoissa pehkuihin 🙂

Tänään käytiin lounaalla Liuskaluodon Skifferissä ja kävelyllä Uunisaaressa. Loppupäivä ollaankin vaan hengailtu kotona.. Nyt just poikaystäväni laittaa meille vielä päivällistä 🙂 Luvassa on itte tehtyjä ravioleita ja tryffelikastiketta, NAM!!!

Aivan ihana ja rentouttava juhannus kaikin puolin.

Mitä ajattelet lapsen kasvojen näyttämisestä somessa? 

Vastaus: Vastasyntynyttä näytän varmasti, koska vauvat ei musta oo kovin tunnistettavia. Muuten näytän lasta siinä missä esimerkiksi poikaystävääni (joka on halunnut pysytellä poissa mun somesta, vaikka välillä näkyykin joissain jutuissa). En siis erikseen esittele, mutta en myöskään erikseen piilottele. Aina silloin tällöin jos on joku ihana kuva, niin julkaisen 🙂

Haluatteko tietää sukupuolen? Aiotteko kertoa kumpi tulee?

Vastaus: JOO halutaan! Enää ei onneks oo kauaa jäljellä. Kerrotaan myös tottakai, en tiiä miks se pitäis salata.

Oletteko miettineet jo nimiä? 

Vastaus: Ollaan mietitty nimiä oikeestaan siitä lähtien kun saatiin tietää raskaudesta. Nyt meillä taitaa olla aika varmasti nimet valmiina tytölle sekä pojalle. Niitä en kuitenkaan luonnollisesti paljasta etukäteen 😀

Aiotteko antaa kansainvälisen vai perinteisen suomalaisen nimen lapselle?

Vastaus: Kansainvälisen. Perinteinen suomalainen ei tuntuis kovin luonnolliselta, koska kummallakaan meistä ei oo perinteistä suomalaista etu- eikä sukunimeä.

Ahdistaako kropan muutokset? 

Vastaus: Ei yhtään. Musta on maailman luonnollisin asia, että mun kroppa muuttuu ja saa mun puolesta muuttua just niin paljon kuin haluaa. Tärkeintä on että minä ja vauva voidaan hyvin ja ollaan terveitä 🙂

Mikä on ollut yllättävintä raskaudessa? 

Vastaus: No rehellisesti mulla oli jotenkin sellainen kuva (joka ei perustu yhtään mihinkään), että raskauden läpi tapahtuis jatkuvasti kaikkia erilaisia muutoksia jotka huomais selkeästi. Monet myös sanoo, että tää on niin ihmeellistä ja maagista aikaa, mitä en rehellisesti oo ehkä kyllä ihan kokenu, vaikka oonkin voinut tosi hyvin. Tää on ollut ihan samanlaista mitä arki muutenkin, paitsi että oon joutunut jättämään useemman jutun pois, mikä ei luonnollisesti aina tunnu kivalta, vaikka sen tekeekin tosi hyvästä syystä. Ja joo, tottakai oon todella iloinen ja innoissani tulevasta, mutta jos en tietäis olevani raskaana niin en huomais olostani mitenkään. Ehkä sen takia mä niin odotan sitä mahaa tai jotain, että vihdoin alkais ”tapahtua” jotain ja raskauskin konkretisoituis enemmän. Nyt vaan oon kirjaimellisesti odottanu jo viis kuukautta 😀 Enkä missään nimessä valita, on ihan mahtavaa, että voin näin hyvin. Oon tosi kiitollinen siitä! Mut en voi sanoa, etteikö olis ollut yllättävää.

Millainen vanhempi toivoisit olevasi lapselle? 

Vastaus: Rakastava, kannustava, ilman että painostan lasta mihinkään, turvallinen sekä ymmärtäväinen.

Pelottaako vanhemmuus? 

Vastaus: Ei pelota, enemmänkin vaan ootan innoissani. Uskon, että meistä tulee parhaat vanhemmat just meidän lapselle <3 Ja en missään nimessä ajattele etteikö vanhemmuus olis myös todella haastavaa, mutta uskon, että ei oo tilannetta mistä ei selviäis. Oon myös niin kiitollinen siitä, että mulla on maailman mahtavin ihminen ryhtymässä tähän mun kanssa.

Muutatteko isompaan asuntoon lapsen synnyttyä?

Vastaus: Joo muutetaan, mut päästään muuttamaan vasta loppuvuodesta 2021. Meidän pitää asuu tässä se kaksi vuotta ennen kun on fiksua myydä (=myyntivoiton saa verottomana). Ensimmäinen vuosi ollaan siis vauvan kanssa tässä! Tää on kuitenkin reilun kokoinen kaksio niin varmasti pärjätään tässä hyvin ja olis hyvin voinut asua pidempäänkin. Järjestelykysymyksiähän nuo vaan on 🙂

Haluisitteko joskus toisen lapsen vielä? 

Vastaus: Kunhan nyt päästäis eka ees kunnolla alkuun ekan kanssa ennen ku aletaan miettimään seuraavaa. Niin kuin oon usein sanonu nii musta on turha suunnitella ja miettiä liikaa – parempi antaa asioiden mennä omalla painollaan.

Oletteko jo hankkineet vauvaa varten tavaroita? 

Vastaus: Ei olla ostettu yhtäkään juttua, ja tuskin nyt ihan vielä hetkeen ostetaankaan. Syksyllä sit 🙂 Haluun muutenkin hankkia vaan ja ainoastaan sellasia jutuja joita tarvii oikeesti.. Ja todellisuudessa pieni vauva ei ihan hirveesti tarvi. Halutaan tehä kaikesta mahdollisimman helppoa ja yksinkertaista. Ainahan niitä juttuja voi sit ostaa sitä mukaan kun huomaa, että on tarvetta.

Aiotteko suosia kirppareita lapsen hankinnoissa vai ostaa uutena?

Vastaus: Ostetaan uutena. Tuskin tosiaan ostetaan alkuun paljoa vaatteita, kun äitiyspakkauksessa niitä tulee jo kivasti (tän vuoden äitiyspakkaus on ihana) niin sen lisäks ostetaan vaan ihan tarvittavat jutut. En haluu alkaa hamstraamaan, kun ne vaatteet jää kuitenkin niin nopeesti pieniks niin mieluummin vähemmän ja niitä vaan pesee ja käyttää 🙂

Milloin laskettu aika on? 

Vastaus: Laskettu aika on 30.10!

Mitä ajatuksia synnytyksestä. Tapa, kivunhoito, pelot? 

Vastaus: Musta synnytys on niin luonnollinen asia, joka ei pelota mua yhtään. Kaikialla ympäri maailmaa naiset synnyttää jatkuvasti ja on synnyttäny aikojen alusta asti. Luotan siihen, että mun kroppa tietää mitä tehdä ja jos ei tiedä niin sekin on ookoo. Oon varmasti silloin hyvissä käsissä ja osaava henkilökunta osaa kertoa, että miten toimitaan ja mitä tehdään. Oon enemmänkin innoissani. Musta on myös turha jännittää etukäteen ku en tiiä yhtään mitä odottaa.

Toivon siis että pystyn synnyttämään ihan alateitse, mutta tietenkin etusijalla on vauvan (sekä mun) hyvinvointi eli jos se ei syystä tai toisesta onnistuis niin ei sekään haittaa. En oo suunnittelu liikaa, koska asiat menee sit lopulta niin kun ne menee, enkä pysty oikein vaikuttaa siihen mitenkään. Kivunlievitykseen otan kuitenkin kaiken mitä on saatavilla ja sopii mulle, koska miksei.

Haluaisitko imettää? 

Vastaus: Joo haluaisin.

Onko fiilistä vauvan sukupuolesta, kumpaa toivoisit(te)? 

Vastaus: Kummallakaan meistä ei oo mitään toiveita. Se on jännä miten molemmat on koko elämänsä aina ajattelut, että olis ihana saada poika ensin, mutta nyt ku asia on oikeesti ajankohtainen niin ei sillä ookaan enää mitään väliä. Ei oo mitään fiilistä tai aavistusta sukupuolesta.

Ootko jäämässä äityslomalle/jääkö sun poikaystävä isyyslomalle?

Vastaus: Ollaan molemmat yrittäjiä niin asia ei oo ihan noin mustavalkoinen meille. Nää on näitä yrittäjyyden iloja ja haasteita, että pystytään molemmat tosi joustavasti tekemään töitä ja poikaystävänikin olemaan tavallista enemmän kotona, mutta samalla kummankin on aika mahoton jäädä 100% lomalle. Alkuun otan varmasti muutaman viikon ihan täyttä lomaa ja sen jälkeen oon vapaalla ihan miten tarvii. Tai tuskin on kuitenkaan ihan täyttä lomaa, koska varmasti haluun päivittää blogia ja instaa, koska musta se on niin kivaa. En tiiä miten maltan pysyy poissa. Riippuu toki tosi paljon millainen vauva meille tulee, eli ihan tarpeen mukaan molemmat 🙂 Sen näkee sitten.

 Mitkä on tärkeimmät asiat mitä haluat opettaa lapselle? 

Vastaus: Itsensä ja toisten ihmisten kunnioitus, luottamaan itseensä, olemaan rehellinen, muut huomioon ottava ihminen sekä tietty hyvät käytöstavat.

Mikä jännittää tulevassa vauva-arjessa eniten? 

Vastaus: Mua ei jännitä ollenkaan? En osaa vielä jännittää siinä mitään. Kaikki tulee varmasti menemään hyvin (ja jos ei jostain syystä mee niin sitä katotaan sit, turha etukäteen manata) ja kaikki asiat ratkee kun aika tulee. Turha musta etukäteen jännittää tai miettiä liikaa 🙂 En oo ikinä ollu mikään etukäteen murehtija, enkä ajatellut nytkään alottaa. Ollaan myös onnekkaita, että meillä on niin läheiset välit molempien vanhempiin ja ihanat siskot, joten auttavia käsiä on tarjolla varmasti enemmän mitä edes tarvii. Ootan vaan innolla, että päästään tapaamaan pikkuinen ja tutustumaan häneen <3

Postaus sisältää mainoslinkkejä

Takki BikBok (saatu) / Mekko H&M (lähes loppuunmyyty) / Kengät Superga / Aurinkolasit Gucci

Toi mekko on ehdottomasti ollut yks tän kevään parhaista ostoksista. Malli on täydellinen, monikäyttöinen ja mukava päällä! Oon nyt varmaan kuukauden miettinyt, että jos tilaisin ton saman oranssina tai pinkkinä.. Vois olla niin piristävä näin kesään just valkosten tennareiden kanssa. Mitä mieltä ootte? Entä kumpi väri vois teidän mielestä olla mulle kivempi?

Aika nopeesti varasin meille pöydän Gaijiniin kun ilmoitettiin, että ravintolat aukeaa taas. Pakko kyllä taas vaan todeta, että Gaijin taitaa olla mun suosikki. Siellä ei vaan joudu ikinä pettymään! Paikka, ruoka, palvelu ja kaikki toimii aina niin hyvin. Nyt ruokalistalle oli tullut muutamia uutuksia kuten kuvassa näkyvä alkusnack ”Saikyo miso truffle mushroom & crispy rice cracker” ja ”Teriyaki duck & truffle noodle salad” joita suosittelen todella kokeilemaan. Molemmat meni suoraan mun lemppareihin.

Sainkin eilen kysymyksen instassa, että mitä suosittelen tilaamaan Gaijinissa. Jos ette oo ennen syöneet siellä niin suosittelen ekalla kerralla ottamaan ”Gaijin menu”, joka on tosi hyvä läpileikkaus heidän ruokalistasta ja sisältää heidän herkullisia klassikoita kuten ”pork bunit” ja ”pork ribsit”. À la Carten puolelta on helpompi tilata seuraavilla kerroilla kun tietää vähän miten homma toimii ja millaista ruokaa listalla on.

Gaijinin ”Geisha” jälkkäri on ollu mun suosikki ja nyt heillä listalla on tosi herkullinen ”Red Geisha” versio siitä. Sopii täydellisesti kesään 🙂

Mikä on teidän suosikkiravintola Helsingissä?

Oli ihan täydellinen ilta! Ens viikolla ollaan menossa ekaa kertaa testaamaan Inari 🙂 Ootan sitä tosi paljon. En oo kuullut siitä mitään muuta kuin pelkkää hyvää. Onko joku teistä käynyt? Mitä tykkäsitte?

Ihanaa keskiviikkoa teille <3

Raskausviikot 6-7

Mun vointi ja fiilikset: Yleisesti hyvä, ainut oire mikä iski viikolla 7 oli väsymys. Sekään ei kuitenkaan ollut mitenkään ylitsepääsemätöntä väsymystä, mutta joka ilta menin nukkumaan siinä kymmenen aikaan ja heräsin aamulla kaheksan maissa niin että nukuin aika poikkeuksetta joka yö 10 tuntia. Joskus jopa 11! Olin myös kirjottanu ylös, että aloin viikolla seitsemän käyttämään urheilurintsikoita öisin, koska mun rinnat oli niin kipeät. Huomasin myös, että mulla ei tuu mitään pahoinvointia kunhan vaan syön säännöllisesti. Oon aina ennen syöny aamupalaa vähän milloin ja mitä sattuu, jos sattuu ja iltapalaa en oo vuosiin syöny. Tässä vaiheessa aloin kuitenkin syömään tosi säännöllisesti.

Mieliteot: Tässä vaiheessa jo alkoi pikku hiljaa tulla sitä, että teki mieli mahdollisimman ”tavallista” ruokaa. Olin myös alkuun vähän yllättyny siitä miten paljon ruokia raskausaikana onkaan kielletty. Aika hyvin mä noita ohjeistuksia noudatan, mitä muutaman kerran oon syöny lakua ja vetänyt kahet sushit (silloinkin tarkistin erikseen ravintolasta, että kala on tuoretta jolloin ei oo listerian riskiä, jonka vuoksi raaka kala on muuten kielletty. Naapurimaassa Ruotsissahan sushia ei esim. oo kielletty ollenkaan..).

Muutokset kropassa: Mitään muutoksia ei kropassa ollut tässä vaiheessa huomattavissa. Rinnat oli tosi arat.

Raskausviikot 8-10

Mun vointi ja fiilikset: Edelleen voin kovin hyvin. Sama väsymys on jatkunu, mikä tarkoitti sitä, että vetelin joka yö kunnon mittaisia yöunia, mikä oli tosi helppoa kun nää viikot vietettiin kotona karanteenissa, kun oltiin palattu Englannista. Meillä piti olla eka neuvolla heti viikolla 8, mutta jouduttiin samaisesta syystä siirtämään sitä kahella viikolla eteenpäin. Oon myös kirjottanu että viikosta yheksän eteenpäin mulla on ollut etovaa oloa eri ruokia kohtaan. Muistan tän niin hyvin! Monta kertaa poikaystäväni ehdotti, jos tilattais ruokaa esim. Farangista, joka on normaalisti yks ihan mun lemppareista ja nyt pelkkä ajatuskin vaan ällötti. Ei tehny mieli mitään vähääkään erikoista, joten meillä vedettiin kotona nuo viikot aikalailla makaronilaatikkoa yms muita perinteisiä kotiruokia 😀 ja pizza, subway yms maistu.

Oon myös kirjottanut viikolla 9 ylös, että ootan tosi paljon ensimmäistä ultraa, koska haluisin niin päästä näkemään, että onhan kaikki kunnossa, koska voin niin hyvin. Jotenkin mulla oli sellainen mielikuva, että pitäis olla pahoinvointia ja muuta oiretta, mutta ilmeisesti on ihan yhtä normaalia voida hyvin kuin huonosti. Jokainen raskaus on aina erilainen. Huomasin myös ettei kannata alkaa googlettamaan liikaa, koska siitä ei voi seurata mitään hyvää 😀 Erehdyin lukemaan juttuja raskausoireiden puutteista ja keskenmenoista, ei kiva.

Viikolla kymmenen päästiin ekaan neuvolaan ja meille osui maailman ihanin neuvolahoitaja.

Mieliteot: Vaaleeta leipää ihan vaan voilla ja juustolla.

Muutokset kropassa: Pääsin neuvolassa punnitsemaan itteni ja mulla on tullut pari kiloa siitä mitä mut on punnittu silloin joulukuussa 10campin lopuks. En kyllä usko, että noilla kiloilla on mitään tekemistä raskauden kanssa. Luulen että oon muuten vaan keränny ne tossa joulun ja alkuvuoden aikana reissussa.

Raskausviikot 11-12

Mun vointi ja fiilikset: Heti viikon 11 alussa pääsin verikokeisiin, mutta ensimmäinen normaali lääkärintarkastus oli nyt koronan vuoksi peruttu. Oon myös kirjottanu, että oon vielä nääkin viikot ollut väsynyt. Nukkunu joka yö 9-10 tuntia ja satunnaisia päikkäreitä. Joskus vaan saatoin lounaan jälkeen simahtaa sohvalle niin etten ees itte ehtiny tajuta. Viikolla 12 mulla on ollut huono olo pari kertaa ja tolloin mulla tuli aika usein autossa pahoinvointia. Käytiin korona-aikana tylsyyden vuoski ajeluilla ja usein ajelun jälkeen kotiin päästyä mulla tuli oksennus. Sen jälkeen kuitenkin voin taas hyvin. Jostain syystä toi autossa istuminen aiheutti tota mulle. Yhtenä aamuna myös heräsin sellaseen oloon, kun olis ollu ihan hirveessä krapulassa. Tää on ainut viikko kun oon kirjannut ylös, että on ollu vähän pahoinvointia ja huonoa oloa.

Mieliteot: Leipää ei enää tee mieli samalla tavalla mitä aikaisemmilla viikoilla, eikä sen tilalle oo noussu mitään uutta.

Muutokset kropassa: Rinnat on alkanu kasvamaan ihan kunnolla..

Raskausviikot 13-14

Tässä olin kirjottanut vaan ylös, että ootan ens viikkoista ultraa ja voin tosi hyvin. Viikolla 13 ei siis ilmeisesti oo tapahtunu mitään erikoista. Viikolla 14 oli VIHDOIN toka ulta (käytiin varhaisultrassa viikolla kuus)!!! Koronan vuoksi poikaystäväni ei päässy sinne mukaan, mikä luonnollisesti harmitti meitä molempia kovasti. Mulla osui kuitenkin aivan ihana kätilö, joka facetimen kautta esitteli meidän vauvaa myös poikaystävälleni. Näin hänkin pääs kuitenkin olemaan edes jollain tavoin mukana tuossa hetkessä. Oli ihan uskomatonta päästä näkemään vauva ihan kunnolla, hän näytti jo ihan pieneltä ihmiseltä. Ihan uskomatonta mikä kasvu. Olo oli niin helpottunut, että kaikki todella oli hyvin <3 Mun etova olo lakkas myös kokonaan tässä vaiheessa ja yhtäkkiä tekikin mieli syödä ihan niitä ruokia joista normaalistikin tykkään. Sen kunniaks taidettiin tehä näillä viikoilla eka tilaus mm. Farangiin.

Mieliteot: Ei mitään. Viikolla 13 teki mieli jäätelöä, mut oon samalla todennu että voi hyvin johtua yleisesti vaan keväästä ja lähenevästä kesästä.

Muutokset kropassa: Rinnat kasvaa edelleen, mutta se onkin ainut. Masu ei näy vielä yhtään.

Raskausviikot 15-17 

Mun vointi & fiilikset: Viikolla 15 ainut merkintä oli ”ei mitään???” eli ilmeisesti tosi hyvin mennyt, kun ei oo ollu oikein mitään kerrottavaa. Viikolla 16 tunsin ekaa kertaa pientä liikettä mahassa. Makoiltiin aamulla sängyllä ja toinen puoli vatsasta selvästi vähän kohosi. Ihan kuin joku olis työntynyt sisältäpäin. Toi jäi kuitenkin ainooks kerraks kun oon tuntenut mitään, tähänkään päivään menessä. Ekan raskauden kohdalla on vissiin tosi luonnollista ettei liikettä tunne kun vasta tosi myöhään.

Viikolla 16 oli toinen neuvolla, jossa mm. kuunneltiin vauvan sydänääniä. Oikein mitään muuta erikoista siellä ei tokalla kerralla ollu. Ensimmäinen kerta oli paljon jännittävämpi ku ei yhtään tienny mitä odottaa, käytiin läpi raskauden kulkua ja muita perusasioita. Pitää kyllä erikseen sanooa, että vitsi miten upea ja hieno systeemi meillä on Suomessa 🙂

Oon myös kirjottanu viikolla 17 ettei tunnu yhtään siltä että olisin raskaana. Mulla on aina ollu hyvä ruokahalu, mutta nyt se on entistä parempi. Edelleen huomaan, että iskee vähän huono olo, jos ei syö säännöllisesti. Oon siis jatkuvasti pitäny huolta siitä että syön säännöllisesti ja monipuolisesti. Mustikkakeitto toimi esim hyvänä valipalana mulla.

Mieliteot: Jäätelö, jugurtti + granola.

Muutokset kropassa: Viikolla 17 mun vatsa alkoi ihan vähän näkymään. Sellainen samanlainen vähän turvonnu vatsa mikä mulla yleensä muuten kuukautisten aikaan. Neuvolassa täytyy myös joka kerta punnita ittensä niin paino ei ollut noussut mulla yhtään. Tasan sama mitä ekalla neuvolla kerralla. Mulle on kuitenkin rehellisesti aivan sama paljonko mulle tulee lisää painoa raskauden aikana. Tärkeintä on, että minä sekä vauva voidaan hyvin <3

(Tän kuvan otin viime perjantaina jolloin viikko 19 vaihtu viikkoon 20)

Viikot 18-19

Mun vointi & fiilikset: Ei tunnu yhtään siltä että olisin raskaana. En voi kuitenkaan sanoo etteikö sitä muistais jatkuvasti, mutta olon puolesta voin ihan samalla tavalla kun yleensä. Mulla ei oo myöskään ollut mitään heittelyä hormoonien suhteen. En oo itkeny koko raskauden aikana kun tasan kaks kertaa, eikä mun mielialat oo muutenkaan heitelly. En oo ollut ärtynyt tai turhaunut. Kysyin tästä vielä poikaystävältäni eikä hänkään oo huomannut mun mielialassa tai muussakaan mitään muutoksia.

Mieliteot: Jäätelö ja jugurtit.

Muutokset kropassa: Mun rinnat on rehellisesti aivan valtavat. Jouduin käydä ostamassa mulle isompia rintsikoita. Maha on edelleen samanlainen turvonnu, ehkä jos tietää niin huomaa, että joku siellä on.

Viime lauantaina vietin iltaa mun siskoni kanssa. Tehtiin ruokaa, istuttiin partsilla ja juotiin skumppaa (alkoholitonta tietenkin).

Just pari viikkoa sit sanoin Instagramin stooreissa, että en tykkää pannoista yhtään, ku tosi moni teistäkin sano et vois sopii ja kannattais kokeilla. Lauantaina sit Teresa pakotti mut kokeilemaan ja täytyy ehkä myöntää että olin väärässä. Ehkä pitää totutella käyttämään pantoja. Varmaan suurimmaks osaks en tykkää niistä, koska en oo ikinä käyttäny niin en oo vaan tottunut.

Sunnuntaille olin varannu mulle hierojan. Namina on pidempään ollu mun lemppari ja ilahduin tosi paljon, kun huomasin, että heillä oli saatavilla erikseen ”raskausajan hieronta”. Hieronnassa makoillaan kyljellään 🙂 Oli niin rentouttavaa. Tässä siis ihana vinkki rentoutumiseen ja itsensä hemmotteluun myös kaikille muille raskaana oleville! Normaalisti oon käynyt Naminassa Aromahieronnassa, joka on mun suosikki eikä toi Mamamassage eronnut paljoa siitä.

Alkuviikosta olin Sinin kanssa piknikillä. Haettiin lounaat mukaan Green Hippo Cafèsta ja suunnattiin Tähtitorninmäellä paistattelemaan päivää. Toi Tähtärin puisto on kyllä kaunis ja niin rauhallinen. Ainut vaan, että sinne on vähän matkaa. Pitäis kuitenkin alkaa nyt kesällä käymään siellä useemmin.

Testasin ekaa kertaa Green Hippo Cafèn avokadopastan, joka oli hyvä, mut ei mitenkään maailmaa mullistava.

Viime maanantaina ravintolat avattiin ja käytiin meidän vuosipäivän kunniaksi YesYesYesissä syömässä. Oli kyllä kiva fiilis päästä kuukausien jälkeen ulos syömään. Miten te, ootteko jo ehtineet/uskaltaneet käydä ravintolassa syömässä? Tai terdeillä istumassa?

Ens viikolla päästäänkin pitkän tauon jälkeen Gaijiniin herkuttelemaan! En malta oottaa.

Viime viikolla jouduttiin myös kiikuttamaan pikku Lulu eläinlääkäriin. Se oli pari päivää jotenkin alakuloisena ja vähän rääkäisi, kun sitä nosti syliin, joten luonnollisesti käytiin näyttämässä sitä lääkärille. Eläinlääkäri epäili, että Lulun selkä olis venähtänyt, eikä onneks mitään sen vakavampaa. Saatiin kipulääkkeet ja Lulu lepäilikin aikalailla loppuviikon. Pikkunen on vähän ylidramaattinen ja ulkona jos joku pienikin oksa osui Luluun niin se sai kunnon rääkymiskohtauksen. Monilla rescuekoirilla saattaa olla taipumusta säikähdellä helposti niin käy kyllä sääliks pientä. En oo vieläkään ihan tottunu niihin katseisiin mitä ulkona saa ihimisiltä saa, kun pieni koira yhtäkkiä rääkäsee ja ihmiset mulkasee tosi pahasti. Joskus joku jää ihan pitkäks aikaa tuijottamaan, että rääkkäänkö koiraa.. Toisaalta joo hyvä, mut ihmiset osaa kyllä olla tosi tuomitsevia tietämättä taustoja.

Viime viikolla kävin myös Reloven terassilla aamupalalla kaverini Tiian kanssa. Olin kävelly tosta monta kertaa ja miettiny että onpa symppiksen näköinen terde. Reloven aamupalat on myös tosi hyviä, suosittelen erityisesti mango-tuorepuuroa, joka on ihan mun lemppari!

Toivottavasti teilläkin on ollut mukava viikko <3 Oikein ihanaa sunnuntaita!