Archives
Natalia Oona - Page 15 of 400 - Natalia Oona
0
home,blog,paged,paged-15,ajax_fade,page_not_loaded,,side_area_uncovered_from_content,qode-content-sidebar-responsive,qode-child-theme-ver-1.0.0,qode-theme-ver-16.2.1,qode-theme-bridge,disabled_footer_top,disabled_footer_bottom,wpb-js-composer js-comp-ver-5.4.7,vc_responsive
 

Viime lauantaina vietin iltaa mun siskoni kanssa. Tehtiin ruokaa, istuttiin partsilla ja juotiin skumppaa (alkoholitonta tietenkin).

Just pari viikkoa sit sanoin Instagramin stooreissa, että en tykkää pannoista yhtään, ku tosi moni teistäkin sano et vois sopii ja kannattais kokeilla. Lauantaina sit Teresa pakotti mut kokeilemaan ja täytyy ehkä myöntää että olin väärässä. Ehkä pitää totutella käyttämään pantoja. Varmaan suurimmaks osaks en tykkää niistä, koska en oo ikinä käyttäny niin en oo vaan tottunut.

Sunnuntaille olin varannu mulle hierojan. Namina on pidempään ollu mun lemppari ja ilahduin tosi paljon, kun huomasin, että heillä oli saatavilla erikseen ”raskausajan hieronta”. Hieronnassa makoillaan kyljellään :) Oli niin rentouttavaa. Tässä siis ihana vinkki rentoutumiseen ja itsensä hemmotteluun myös kaikille muille raskaana oleville! Normaalisti oon käynyt Naminassa Aromahieronnassa, joka on mun suosikki eikä toi Mamamassage eronnut paljoa siitä.

Alkuviikosta olin Sinin kanssa piknikillä. Haettiin lounaat mukaan Green Hippo Cafèsta ja suunnattiin Tähtitorninmäellä paistattelemaan päivää. Toi Tähtärin puisto on kyllä kaunis ja niin rauhallinen. Ainut vaan, että sinne on vähän matkaa. Pitäis kuitenkin alkaa nyt kesällä käymään siellä useemmin.

Testasin ekaa kertaa Green Hippo Cafèn avokadopastan, joka oli hyvä, mut ei mitenkään maailmaa mullistava.

Viime maanantaina ravintolat avattiin ja käytiin meidän vuosipäivän kunniaksi YesYesYesissä syömässä. Oli kyllä kiva fiilis päästä kuukausien jälkeen ulos syömään. Miten te, ootteko jo ehtineet/uskaltaneet käydä ravintolassa syömässä? Tai terdeillä istumassa?

Ens viikolla päästäänkin pitkän tauon jälkeen Gaijiniin herkuttelemaan! En malta oottaa.

Viime viikolla jouduttiin myös kiikuttamaan pikku Lulu eläinlääkäriin. Se oli pari päivää jotenkin alakuloisena ja vähän rääkäisi, kun sitä nosti syliin, joten luonnollisesti käytiin näyttämässä sitä lääkärille. Eläinlääkäri epäili, että Lulun selkä olis venähtänyt, eikä onneks mitään sen vakavampaa. Saatiin kipulääkkeet ja Lulu lepäilikin aikalailla loppuviikon. Pikkunen on vähän ylidramaattinen ja ulkona jos joku pienikin oksa osui Luluun niin se sai kunnon rääkymiskohtauksen. Monilla rescuekoirilla saattaa olla taipumusta säikähdellä helposti niin käy kyllä sääliks pientä. En oo vieläkään ihan tottunu niihin katseisiin mitä ulkona saa ihimisiltä saa, kun pieni koira yhtäkkiä rääkäsee ja ihmiset mulkasee tosi pahasti. Joskus joku jää ihan pitkäks aikaa tuijottamaan, että rääkkäänkö koiraa.. Toisaalta joo hyvä, mut ihmiset osaa kyllä olla tosi tuomitsevia tietämättä taustoja.

Viime viikolla kävin myös Reloven terassilla aamupalalla kaverini Tiian kanssa. Olin kävelly tosta monta kertaa ja miettiny että onpa symppiksen näköinen terde. Reloven aamupalat on myös tosi hyviä, suosittelen erityisesti mango-tuorepuuroa, joka on ihan mun lemppari!

Toivottavasti teilläkin on ollut mukava viikko <3 Oikein ihanaa sunnuntaita!


Haluun ihan ensimmäisenä kiittää kaikista ihanista viesteistä joita ootte lähettäneet <3 Oon lukenut kaikki ja yrittänyt myös vastata ihan jokaiselle. Oon niin kiitollinen, että mulla on niin mahtavat seuraajat ja tällainen yhteisö, jonka kanssa saan jakaa eri asioita ja elämän eri vaiheita.

Kerroinkin edellisessä postauksessa lyhyesti, että sain tosiaan maaliskuun alussa tietää olevani raskaana. Hauska, että joku ehti jo tulla naureskelemaan Koronaraskautta, kun tosiaan meidän raskaus on saanut alkunsa jo ihan helmikuun alussa. Mulla ei ehtinyt olla mitään oireita, kun että kuukautiset oli myöhässä ja vähän arat rinnat, mikä nyt ei oo millään tavallaan poikkeuksetonta mulle. Mulla on aina ollut vähän epäsäännöllinen kierto ja en nosta ees kulmaani, jos mun kuukautiset on viikon tai kaksi myöhässä. Rinnat mulla on aina arat just ennen kuukautisten alkamista, joten sekään ei aiheuttanut yhtään ihmetystä. Aina välillä oon tehny raskaustestin, jos kuukautisia ei oo alkanut kuulumaan. Nyt olin tosiaan taas melkein kaks viikkoa odotellut kuukautisia, eikä niitä millään alkanut kuulumaan jolloin itse asiassa poikaystäväni ehdotti, että olis varmaan hyvä tehä testi. Elettiin torstaita 5.3  ja olin kuitenkin seuraavana maanantaina lähdössä siskoni luo Englantiin, jonne oltiin suunniteltu bottomless brunchia sun muuta. Ajateltiin, että JOS nyt olisi raskaana niin olis ihan hirvee morkkis reissun jälkeen saada tietää vasta. Mä en tossa vaiheessa rehellisesti pitäny kovin todennäköisenä sitä vaihtoehtoa, että olisin raskaana.

Moni nyt varmaan miettii mitä ehkäisyä ollaan käytetty. Mä oon syönyt minipillereitä, joiden kanssa on tosi tarkkaa, että pilleri otetaan joka päivä samaan aikaan tai ehkäisyteho laskee. Oon vähän huithapeli ja ollaan molemmat tiedostettu, että sen myötä jos mulla on joku pilleri jäänyt välistä niin mahdollisuus raskauteen on aina olemassa. Oltiin kuitenkin puhuttu aiheesta, että olis kiva saada lapsia parin vuoden päästä, mutta jos nyt aikaisemmin sattuis niin ei sekään haittais. Ikinä ei kuitenkaan tiedä kuinka kauan saattaa kestää, jos välttämättä ikinä onnistuu. Lapsien saaminen kun ei kuitenkaan oo mikään itsestäänselvyys.

Poikaystäväni kävi tuolloin torstaina ostamassa testin matkalla töistä kotiin. Siinä sitten kävin vessassa pissaamassa tikkuun ja jätin sen veskiin pöydälle väärinpäin kolmeksi minuutiksi. Mentiin sitten yhdessä kääntämään se ja kaksi viivaahan siinä oli. Tuijotettiin tikkua ja toisiamme ihan hiljaa, kunnes mä purskahdin itkuun. Itkin varmaan vartin poikaystäväni lohdutellessa ja ainut mitä sain suustani ulos oli ”meidän koko elämä muuttuu”. Tuli aikamoinen tunteiden vyöry siinä kerralla, kun yritti järjestellä ajatuksia. Poikaystäväni oli ihana, lohdutti ja oli heti aika fiiliksissä. Oltiin buukattu illalla kahdet treenit, voima- ja liikkuvuustreeni. Siinä samalla sit vedin kenkiä jalkaan, tekstasin siskolleni ja lähettiin ajamaan kohti salia. Mulla alko olla tässä vaiheessa jo iloinen fiilis ja suurin tunnekuohu ehti laskeutua. Olihan toi kuitenkin sit yllätys, jota ei osannut odottaa ja ehkä ihan luonnollinen reaktio, kun noin iso asia tulee ihan yhtäkkiä eteen. Mentiin ihan normaalisti treeneihin, joka oli oikeesti niin hyvä ratkaisu. Siinä ehti rauhassa käydä omissa ajatuksissa läpi koko asiaa. Treenien jälkeen fiilis oli jo iloinen ja tosi hyvä. Kotiin päästessä tehtiin varuiksi vielä toinen testi, joka näyttikin plussaa oikeestaan ihan välittömästi ja vielä selkeämmin kuin edellinen. Olo oli tosi uskomaton.

Kerrottiin molempien vanhemmille uutiset heti seuraavana päivänä. Ei maltettu yhtään pitää tietoa vaan ittellämme. Molempien vanhemmat oli niin onnensa kukkuloilla. Molempien perheiden ensimmäinen lapsenlapsi.

Varattiin myös vielä viikonlopulle varhaisultraan aika, josta kerroinkin. Haluttiin käydä kurkkaamassa, että onhan kaikki kunnossa ja että näkyyhän siellä jotain ennen reissuun lähtöä. Siellä saatiin tarkka aika raskauden kestolle ja laskettu aika. Maanantaina mä lähin tosiaan sit Englantiin, johon poikaystäväni tuli perässä. Mulla vaihtui siis vaan vaihtu cocktailit mocktailihin ja skumpat alkoholittomiin kuohuviin! Tuolla viikolla kun olin Englanissa niin koronatilanne puhkesi Suomessa ja sieltä palattiinkin sitten karanteeniin kotiin. Samalla jouduttiin siirtämään ensimmäinen neuvola parilla viikolla eteenpäin.

Sellainen! Näin me saatiin tietää raskaudesta. Mulla on tosiaan tosi hyvä ja energinen olo :) Oon niin innoissani kaikesta tulevasta. Eniten mä nyt odotan sitä seuraavaa ultraa (rakenneultra), joka on parin viikon päästä. Oon niin kärsimätön ihminen kaikinpuolin, jonka mielestä kaiken olis pitänyt tapahtua jo eilen niin tässä odostusajassa on ollut vähän sopeutumista. Pitää nyt kuitenkin yrittää nauttia jokaisesta hetkestä ihan täysillä, lopulta kuitenkin aika kiitää aina niin vauhdilla ohi.


Tuntuupa ihanalta (ja jännittävältä!) päästä vihdoin kertomaan nämä iloiset uutiset myös teille. Saatiin tosiaan ihan maaliskuun ekoina päivinä tietää mun olevan raskaana ja oli kyllä aikamoinen yllätys meille. Yllätys oli alkushokin jälkeen toki positiivinen sellainen.

Heti positiivisen raskaustestin jälkeen haluttiin tietenkin malttamattomina päästä mahdollisimman pian kurkkaaman, että näkyyhän siellä jotain niin käytiin yksityisellä varhaisultrassa. Siellä näkyi pieni papu, jolla sydän löi jo, raskusviikkoja oli tuossa vaiheessa kuusi ja saatin laskettu aika. Mulle tuli muuten ihan yllätyksen, että viikot lasketaan siitä kun mulla on viimeeksi ollut kuukautiset eikä suinkaan siitä kun itse raskaus on varsinaisesti alkanut. Viikolla 13 olikin sitten ensimmäinen kaupungin tarjoama ultra. Vähän jännitti mennä tohon tokaan ultraan, kun olin koko alkuraskauden voinut tosi hyvin ja lähes oireettomana. Monesti kävi mielessä, että onkohan kaikki todella hyvin, ja onneksi ultra näytti, että on. Oon pitänyt alusta lähtien päiväkirjaa, niin tuun myöhemmin julkaisemaan sen teille, niin pääsette kunnolla lukemaan lisää mun voinnista ja raskauden vaiheista.

Kesti tosissaan aika kauan päästä kertomaan myös uutiset teille, kun haluttiin luonnollisesti ensin kertoa uutiset kavereille ihan kasvotusten. Poikkeusolojen vuoksi siihen menikin yli kuukausi, eikä sitä kuitenkaan halunnut laittaa erikseen mitään viestejä, kun ei tässä oo kuitenkaan ollut mikään kiire julkistamisen kanssa. Vasta ihan viimeisen parin viikon aikana mulle on tullut ihan vähän vatsaa, joka tosin voisi yhtä hyvin olla myös ihan vaan turvotusta :D Sitä siis edelleen odotellessa.

Oon nyt viikolla 19 ja ylihuomenna pyörähtää käyntiin jo viikko 20. Puoliväli siis häämöttää ihan nurkan takana! Aika uskomatonta. Toisaalta tuntuu, että aika on mennyt nopeesti ja toisaalta taas tuntuu, että oon ollu jo tosi pitkään raskaana. Oon tosi onnellinen, että oon (ainakin toistaseks) voinut hyvin ja päässyt niin helpolla. Raskaana oleminen on mennyt ihan siinä missä tavallinen arki, eikä oo vaikuttanut juuri mitenkään. Paitsi, että on pitänyt huomioida ruokarajoitukset ja alkoholin oon luonnollisesti jättänyt täysin pois ja treeneissäkin olen saanut vähän soveltaa. En oo tuntenu oloani vielä mitenkään raskaana olevaks, kokenut mitään hormonaalisia muutoksia ja rehellisesti vieläkin välillä ihmetyttää, että onko siellä nyt todella joku. Nyt sitten ootetaan tosi kovasti jo rakenneultraa, joka on kahen viikon päästä.