Archives
Natalia Oona - Page 5 of 403 - Natalia Oona
0
home,blog,paged,paged-5,ajax_fade,page_not_loaded,,side_area_uncovered_from_content,qode-content-sidebar-responsive,qode-child-theme-ver-1.0.0,qode-theme-ver-16.2.1,qode-theme-bridge,disabled_footer_top,disabled_footer_bottom,wpb-js-composer js-comp-ver-5.4.7,vc_responsive
 

Kaupallisessa yhteistyössä God Morgon kanssa

Ihan uskomatonta, että ensi viikolla on jo joulukuu. Osa teistä ehkä tietäänkin jo, että mä en oo mikään suuri jouluttaja, vaikka mä joulusta pidänkin. Musta joulussa on aina rauhoittuminen, yhteisen ajan viettäminen perheen kanssa ja hyvä ruoka. Tykkään myös kovasti jouluntunnelmasta. Ensimmäisen adventin kunniaksi tein meille jouluisen brunssin ja samalla jaan teille kaks ihanaa reseptiä, joilla voitte nauttia ihanasta rauhallisesta aamusta kotona. Uunissa valmistuva riisipuuro sekä herkullinen lohimousse. Molemmat on todella helppoja tehdä ja sitäkin herkullisempia. Aamiaisen tai brunssin kruunaa tietenkin ihanat tuoremehut. Postaus on toteuttu kaupallisessa yhteistyössä God Morgonin kanssa.

Te, joille God Morgon tuoremehut on tuttuja huomasittekin ehkä kuvista, että tuotepakkaukset ovat uudistuneet. Uusissa pakkauksissa sekä vitamiinit että vastuullisuus ovat selkeästi esillä. Pakkausuudistuksen myötä löydät vastuullisuustiedot kootusti jokaisen purkin takaa. Hiilijalanjälki on mm. kompensoitu näiden 1 l pakkausten osalta täysin sekä pakkausten muovikerrokset on korvattu puuöljyllä.

Designuudistuksen jälkeen tuoteperheessä on kaksi selkeää sarjaa: Classic-sarja tarjoaa klassikomakuja, joista mun suosikkini ovat omena sekä appelsiini. God Morgon Selected-sarja tarjoaa nautinnollisia ja eksoottisempia makuyhdistelmiä ja sisältää myös aikaisemman Origin-sarjan mehut. Sen lisäksi, että tuoremehut ovat 100% hedelmää ja maistuvat mielettömän hyvälle, ne ovat on makeuttamaton ja mehujen sisältämät vitamiinit tukevat terveellistä elämäntapaa.

Resepti: Lohimousse

150 g graavilohta

200g ranskankermaa

1 rkl tuorejuustoa

1-3 tl kirjolohenmätiä

1 punasipuli

sitruunamehua

1 tl Sweet Chili -kasiketta

Suolaa

Sekoita ranskankerma sekä tuorejuusto keskenään. Pilko sipuli ja viipaloi graavilohi. Sekoita ranskankerma-tuorejuustoseokseen sipulit, graavilohi, kirjolohenmäti, Sweet Chili -kastike ja ripaus suolaa. Anna maustua jääkaapissa hetken. Tarjoile esimerkiksi leivän tai karjalanpiirakoiden kanssa.

Resepti: Uuniriisipuuro

7 dl kauramaitoa

1 dl puuroriisiä

ripaus suolaa

Lämmitä uuni 170 asteelle. Voitele uunivuoka, kaada ja sekoita vuokaan kauramaito, puuroriisi sekä ripaus suolaa. Anna paistua uunissa noin tunnin ajan. Sekoita puuroa ensimmäisen puolen tunnin aikana pari kertaa. Valmista! Puuron ei kannata antaa paistua hirveästi yli tuntia ettei se ylikypsene.

Vietä siis parempi aamu: olipa se sitten brunssin merkeissä, hiljainen hetki aamulla itseksesi, perheesi tai puolisosi kanssa. Ihania sekä rauhallisia hetkiä God Morgon tuoremehujen parissa.


Kaupallisessa yhteistyössä Avènen kanssa

Viime syksynä muutaman vuoden tauon jälkeen mun atooppinen ihottuma puhkesi pahempana kuin moneen vuoteen. Jaoin teille silloin omia fiiliksiä elämästä ihottuman kanssa ja samalla sain teiltä tosi paljon hyviä vinkkejä atooppisen ihon hoitoon. Oli myös ihana saada teiltä vertaistukea, vaikka tietty oli ikävä huomata miten moni kärsii atooppisesta ihottumasta. Aloitin viime syksynä käyttämään Avènen tuotteita (mm. soothing eye contour cream ja terveyslähdevesi -suihke) teidän suosituksestanne ja löysinkin tuotteista ison helpotuksen elämään ihottuman kanssa. Siksi mulle oli todellinen ilo aloittaa viime keväänä yhteistyö Avènen kanssa. Koen tosi tärkeänä puhua enemmän atooppisesta ihottumasta, jakaa vertaistukea ja vinkata hyvistä tuotteista sekä niiden käytöstä. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Avènen kanssa.

”Atooppinen ekseema (eczema atopicum) on kutiseva, tulehduksellinen ihotauti, joka ilmaantuu tavallisesti vauvaiässä, rauhoittuu lapsuusvuosien kuluessa, mutta voi pahentua uudelleen aikuisiässä”. Mulla on tosiaan ollut just noin, että atooppinen ihottuma puhkesi lapsuusiässä ja rauhottui, kunnes palasi teini-iässä ja on nyt taas aikuisiällä puhjennut uudelleen. Välissä oli monta vuotta, jolloin ihottuma pysyi todella maltillisena ja kurissa ihan vaan säännöllisellä rasvauksella. Maltillinen ihottuma tarkoittaa mun kohdalla sitä, että mulle tulee talvisin kaulaan, ehkä kasvoihin ja taipeisiin muutamat kuivat sekä punaiset läiskät ja siinä se. Oli siis aika shokki, kun viime syksynä iho meni niin huonoon kuntoon, etten mm. aamuisin saanut aina silmiä auki. Peruin kaikkia ei-pakollisia menoja, koska mulla oli yksinkertaisesti niin kamala olla, kun koko iho oli punaisena, turvonnut, kutisi ja kiristi. Pahimpana oli kuitenkin se kutina, kun olis tehnyt mieli vaan raapia sekä kynsiä iho ihan verille. Oli kaikin puolin todella kurja olla niin sisäisesti kuin ulkoisesti. Samanlaisesta ihottumasta olin kärsinyt viimeksi nuoruudessani.

Atooppinen ihottuma on tosiaan Suomessa tosi yleinen ja tiesittekö, että atooppinen ihottuma on myös periytyvää? Nyt oman vauvan kohdalla oonkin miettinyt paljon sitä, että toivoisin niin paljon, ettei pieni joutuisi kärsimään ihottumasta samalla tavalla kuin mä. ”Taipumus atopiaan on perinnöllistä. Karkeasti arvioiden toisen vanhemman ollessa atoopikko on lapsen riski noin 25 prosenttia. Kun molemmat vanhemmat ovat atoopikkoja, on lapsen riski saada atooppisia oireita noin 50 prosenttia”.

Mä löysin todella ison helpotuksen atooppisen ihottuman hoitoon Avènen XeraCalm -tuotesarjasta, joka sopii kaikille aina vauvasta vaariin. Ihana tietää, että on toimivat tuotteet, jotka tarvittaessa sopisi myös vauvalle. Mulle tärkeintä ihottuman hoidossa on rutiinit sekä säännöllisyys. Oon myös tänä syksynä aloittanut jo ennakoivasti käyttämään taas näitä XeraCalm tuotteita ja rasvaamaan ihoa entistä huolellisemmin. Tiedän, että iho joutuu pian taas koville, kun ulkona on kylmä ja sisällä lämmin sekä nyt imetyksen myötä hikoilen aivan valtavasti, joka myös ärsyttää ihoa. On tärkeää osata ennakoida ja käyttää tuotteita säännöllisesti jo ennen kuin tilanne ehtii äitymään pahaksi. Atooppisen ihottuman hoidossa on erityisen tärkeää käyttää voiteita, jotka ravitsevat ihoa ja rauhoittavat kutinaa.

Avène XeraCalm A.D Lipid-replenishing Balm on steriili hoitovoide erittäin kuivalle, atooppiselle, kutinaan taipuvaiselle sekä ärtyneelle iholle. Voide kosteuttaa, rauhoittaa sekä vähentään kutinaa. Xera Calm Balmia sopii hyvin koko perheelle. Voide sisältää mm. Avènen Terveyslähdevettä ja sillä on Allergia-, iho ja astmaliiton Allergiatunnus. Tää on ollut ihan pelastus mun iholle. Tärkeää on ollut, että voide imeytyy tosi hyvin ja oikeasti rauhoittaa ihoa. Mikään ei nimittäin oo niin kauheaa, kun se fiilis, kun tulee suihkusta ulos ja tekis mieli pyyhkeellä vaan hangata ihoa, kun kutittaa niin paljon. Muistattehan myös atooppisen ihottuman kanssa käydä mieluummin viileässä kuin kuumassa suihkussa! Kuuma vesi voi nimittäin ärsyttää ja kuivattaa ihoa entisestään.

Parhaimman vaikutuksen saat, kun puhdistat ihon ensiksi XeraCalm A.D Lipid-replenishing Cleansing oil -puhdistusöljyllä. On tärkeää käyttää hyvää puhdistustuotetta iholle, joka ei kuivata ihoa, sillä pesu valmistaa ihoa ottamaan voiteen ravitsevat ainesosat vastaan. Levitä XeraCalm A.D Lipid-replenishing Balm -voidetta kerran tai kahdesti päivässä kasvojen ja/tai vartalon kuiviin kohtiin. Näin saat parhaan mahdollisen hyödyn tuotteista!

Haluun myös vinkata Avène Xeracalm A.D Concentrate voiteesta, joka kulki mulla viime talvena aika lailla aina laukussa mukana. Kyseessä on näppärä 50 ml pakkaus ja tuote on erikseen suunniteltu käytettäväksi paikalliseen kutinan hoitoon. Tätä käytin sellaisiin kohtiin iholla, jotka jatkuvasti kuivuivat ja alkoi kutisemaan. Viime talvena mm. mun kaula oli sellainen, johon tätä voidetta usein laitoin, kun olisi tehnyt mieli raapia. Tuote sopii niin kasvoille, vartalolle kuin silmäluomille.

Vinkkinä, että Avène XeraCalm tuotesarja marraskuun ajan -15% valikoiduissa apteekeissa kautta maan. Jos kärsitte atooppisesta ihottumasta tai muuten erittäin kuivasta ihosta, niin suosittelen tosi lämpimästi kokeilemaan tota XeraCalm -tuotteita.

Ootteko kokeilleet Avènen XeraCalm -tuotteita? Jos kyllä, mitä tykkäsitte?

Jos haluatte lukea lisää vinkkejä atooppisen ihottuman hoitoon sekä lukea mitkä kikat toimi mulla parhaiten niin suosittelen, että luette tämän postauksen viime keväältä. Haluun myös erikseen sanoa paljon tsemppiä kaikille ihottumasta kärsiville <3

Lähteet:

https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00202

https://www.allergia.fi/iho/ihosairaudet/atooppinen-iho/atooppiset-sairaudet/#bcd33a66


Aloitetaan ihan alusta eli mun vedet meni 25.10 sunnuntai-iltana ja mulla olis ollut laskettu aika 30.10. Mulla ei ollut ennen tota sunnuntaita ollut minkäänlaisia tuntemuksia tai oireita, jotka olis viitannut siihen, että synnytys olisi lähestymässä. Aika lailla päinvastoin. Olin henkisesti tosi valmistautunut siihen, että raskaus menee yliajalle. Oltiin jopa varattu jo valmiiks mulle neuvolaan aika kymmenen päivää lasketun ajan jälkeen, että katsotaan koska käynnistetään, sillä vauva ei tosiaan näyttäny minkäänlaisia merkkejä siitä, että olis saapumassa ajallaan.

Sunnuntaiaamuna heräsin siihen, että mulla tuli kevyitä supistuksia aika säännöllisesti parin tunnin ajan, kunnes ne loppui oikeastaan ihan seinään. Tässä vaiheessa olin lukenut, että tällaiset supistukset on normaaleja, kun synnytys alkaa lähestymään. Olin vähän iloinen, sillä ajattelin että, ehkä vauva syntyykin lasketun ajan tienoilla eikä mennä niin paljon yliajalle. Oli tosi kiva fiilis, että vihdoin jotain alkoi tapahtumaan. Vietettiin sunnuntaita ihan tavallisesti. Käytiin kävelyllä, tehtiin ruokaa ja illalla löhöiltiin sohvalla. Noin klo 21.00 tunsin että mulla valahti jotain housuihin. Vessassa tajusin, että tää saattaa olla lapsivettä, sillä neste oli ihan läpinäkyvää ja vähän punertavaa. En ehtiny ees housuja vaihtaa, kun limatulppa tuli ulos ja siitä sitten alkoi valumaan vettä ihan kunnolla. Teille, joille aihe ei ehkä oo niin tuttu niin usein ennen vesien menoa ulos tulee ihan kirjaimellisesti sellainen limatulppa, joka saattaa enteillä synnytyksen käynnistymistä tai vesien menoa. Osa huomaa, että tuo limatulppa tulee ja osa ei, osalla se tulee kokonaisena ja osalla osissa, mutta mulla ulkonäöstä ei kyllä voinut erehtyä. Siitä, että limatulppa tulee voi kuitenkin mennä minuuteista päiviin tai jopa viikkoihin, että synnytys käynnistyy. Limatulpan jälkeen vettä alkoikin valua ihan kunnolla. Tässä vaiheessa totesin poikaystävälle, että ei oo enää epäilystäkään, että kyllä mulla nyt on mennyt vedet.

Viimeinen kuva raskausvatsasta! Tältä näytti vatsa päivä ennen synnytystä. Otin nää kaks alinta kuvaa sunnuntai-maanantai yönä, just kun oli päästy sairaalaan. Käytin muuten raskauden loppuajasta usein poikaystäväni boksereita shortseina, ne oli ainoot mitkä oli enää mukavat jalassa :D 

Soitin Espoon sairaalaan ja kyselin vähän, että miten nyt toimitaan. Mulla on oikeastaan koko raskauden ajan ollut toiveena päästä synnyttämään Espoon sairaalaan. Oltiin vuosi sitten oltu moikkamaassa ystävää, joka synnytti Espoon sairaalassa ja silloin tykästyttiin tosi kovasti uusiin tiloihin sekä siihen, että lähes kaikki huoneet siellä taitaa olla perhehuoneita. Nyt koronan aikana tää oli erityisen tärkeää, sillä osastolla puoliso olis saanut vierailla vaan tunnin päivässä. Nyt saatiin olla ihan koko ajan yhdessä <3 Olin myös kuullut siellä synnyttäneiltä vain hyviä kokemuksia. Isona plussana on myös se, että Espoossa pääsi autolla ajamaan suoraan parkkihalliin (joka maksoi 32€/viikko) ja sieltä suoraan hissillä ylös neljänteen kerrokseen synnärille.  Saatiin ohjeeksi odotella yö kotona, soittaa uudestaan, jos alkaa tulemaan supistuksia säännöllisesti ja muuten jos supistuksia ei kuulu niin tulla heti aamulla sitten näytille.

No ei mennyt ees puolta tuntia, kun mulla alkoi supistelemaan. Supistuksia tuli parin tunnin ajan alle kymmenen minuutin välein, jonka jälkeen soitin uudestaan sairaalaan. He sanoivat, että voidaan joko olla yö kotona tai tulla sinne jo, jos vähänkään huolettaa tai siltä tuntuu. Tärkeintä kuulemma olis, että saisin hyvät yöunet nukuttua. Kätilö totesi puhelimessa, että jos päädytte tulemaan, niin muistattehan ottaa kaikki tavarat, että ette sitten lähde täältä ennen kuin vauva on ulkona. Tässä kohtaa mua alkoi oikeasti jännittämään tosi paljon. Tuntui ihan uskomattomalta, että parin päivän sisällä meillä olis vauva sylissä. Päädyttiin, että mennään jo yöksi sairaalaan, kun supistuksia tuli usein ja ajateltiin, että kotona ei ainakaan saada nukuttua niin parempi vaan mennä niin saa ainakin siellä levättyä. Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä hypättiin autoon ja suunnattiin kohti sairaalaa.

Siellä pääsin heti käyrille, otettiin joitain näytteitä ja supistuksia tuli kivasti, mutta en ollut vielä senttiäkään auki. Päästiin omaan huoneeseen nukkumaan ja sain samalla kipupiikin, jotta saisin yön nukuttua hyvin. No hyvin mä en nukkunut, koska heräilin vähän väliä supistuksiin, mutta sain kuitenkin jonkun verran nukuttua. Maanantaina aamulla supistukset kuitenkin loppu kuin seinään. Aamupalan jälkeen kätilö kehotti meitä lähtemään ulos kävelylle ja tehtiin työtä käskettyä. Iltapäivälläkään supistuksia ei kuitenkaan kuulunut, joten pötköteltiin vaan siellä meidän huoneessa ja odoteltiin. Klo 16.00 aikoihin kätilö tuli käymään ja sanoi, että normaalisti synnytys käynnistettäisiin viimeistään klo 21.00 aikaan eli 24 tuntia siitä, kun vedet on menneet, mutta koska ollaan jo valmiiksi sairaalassa, niin lääkäri oli ehdottanut, että voitaisiin kynnistää nyt jo. Turha odotella iltaan. Ei mennyt kauaa niin mulle laitettiin ballonki ja oikeastaan ihan saman tien mulla alkoi tosi kovat supistukset. Menin suoraan suihkuun istumaan. Parin tunnin jälkeen supistukset oli niin kovat, että tuntui etten kestä enää ja pyysin kätilöitä paikalle. Kivut johtui siitä, että ballonki olikin jo just tulossa ulos ja olin 3-4 senttiä auki. Kipu helpotti aika paljon, kun ballonki tippui ja pääsin käyrille makaamaan. Tässä vaiheessa totesin, että en tiiä miten tuun selviämään tästä, jos tässä vaiheessa kivut on jo näin kovia ja ei olla vasta kun ihan alussa :D Kätilöt kuitenkin totes, että ei hätää, että he lähtevät etsimään meille synnytyssalia niin pääsen sinne hengittelemään ilokaasua. Siksi aikaa sain myös selkään vielä Tens-laitteen, josta oli vähän apua, mutta kaipasin kuitenkin kovempia lääkkeitä.

Vähän yli seitsemän aikaan päästiin sitten synnytyssaliin, jossa sain heti ilokaasua, josta sain tosi ison helpotuksen ja avun. Supistuksia tuli säännöllisesti ja ne kovenivat ihan selkeästi koko ajan. Seuraavat neljä tuntia meni tosi nopeasti, hengittelin ilokaasua, luin puhelimella muiden synnytyskertomuksia (jotenkin oli helpottavaa lukea, että muutkin on kokeneet tämän saman). Kahdentoista aikaan supistukset alkoi olla niin kovia, että tuntui siltä, että nyt en kestä enää ja pyydettiin kätilö paikalle. Olin 6 cm auki ja pyysin saada epiduraalin, kun viimeisten supistusten kohdalla mulla valui jo kyyneleet silmistä, kun kipu oli rehellisesti niin kova. Kätilö soitti lääkärille, joka tuli paikalle ihan hetkessä. Espoon sairaalassa yksi parhaista jutuista oli se, että missään vaiheessa mun ei tarvinnut oikeastaan odotella ja toiveet otettiin tosi hyvin huomioon. Olin kuullut kauhutarinoita siitä, miten jotkut on odottaneet epiduraalia jopa yli tunnin.. Epiduraalin laittaminen ei sattunut musta yhtään. En mun mielestä ees tuntenut, että se laitettiin!? Toisaalta mun kivut oli tossa vaiheessa jo tosi kovat sekä hengittelin sitä ilokaasua ihan jatkuvalla syötöllä. Kun epiduraali alkoi vaikuttamaan, mun kaikki kivut katos heti. Olo oli ihan uskomaton. Käyristä näki, että mulla oli kova supistus käynnissä, mutta epiduraalin vuoksi en tuntenut mitään. Nukuin oikeastaan yön läpi parin tunnin pätkissä. Välissä aina kätilö kävi katsomassa mikä tilanne, mutta epiduraalin myötä aukeaminen hidastui ja sainkin yön aikana epiduraalin vielä kolme kertaa uudestaan (selkään jätettiin kanyyli, jonka kautta se oli aina helppo laittaa uudestaan). Yö meni siis tosi kivuttomasti ja hyvin.

Aamulla seitsemän aikaan olin 10 senttiä auki, mutta vauva ei ollut vielä tarpeeksi alhaalla, että olisin päässyt ponnistamaan. Istuskelin siinä sitten jumppapallolla ja olo alkoi olla aika tukala. Alkoi selkeästi tuntua painetta ja pientä ponnistamisen tarvetta. Tää alkoi myös olemaan sellaista vaihetta, josta muistan tosi vähän. Aika meni myös tosi nopeesti. Vaikka ajat kuulostavatkin pitkiltä niin mulle synnytys meni ”tosi nopeasti”. Ajantaju katos jotenkin aivan kokonaan. Kahdeksan aikaan epiduraali oli oikeastaan kokonaan kadonnut ja ponnistusvaihe alkoi lähestyä. Lääkäri kävi tässä vaiheessa mun pyynnöstä laittamassa mulle pudendaalipuudutuksen. Samalla sain vähän alkaa harjoittelemaan ponnistusta. Puoli yhdeksän aikaan alettiin virallisesti ponnistamaan. Mulla oli paikalla kätilö, sekä kätilöharjoittelija, jotka olivat aivan ihania. He tsemppasivat mua todella paljon, kun tuntui siltä, että en tiiä pystynkö tähän. He myös ohjeistivat ja neuvoivat tarkasti minne ”suuntaan” ponnistan, muistuttivat hengittämään sekä rentoutumaan supistusten välissä. Ponnistaminen oli muuten oikeasti kovaa työtä. Olin aivan hiestä märkänä ja poikaystäväni pyyhki kasvojani kylmällä pyyhkeellä, joka viilensi niin paljon. Ponnistusvaihe kesti mulla noin puoli tuntia.

8.57 vauva syntyi <3 Hänet nostettiin aika suoraan mun rinnalle ja olo oli aivan uskomaton. En jotenkin yhtään pystynyt käsittämään mitä juuri tapahtui ja samaan aikaan en ikinä oo ollut niin onnellinen. Synnytys oli kyllä kaikin puolin aivan käsittämätön sekä omalla tavallaan upea kokemus. Tietenkin myös palkinto on maailman paras <3

Tasan kymmenen minuuttia vauvan jälkeen istukka syntyi. Koko synnytys kesti virallisesti noin 14 tuntia. Synnytys katsottiin virallisesti alkaneeksi siitä, kun ballonki tuli ulos ja päättyy tosiaan siihen, kun istukka syntyy. Uskon, että kiitos todella taitavien kätilön ohjeiden, (pää syntyi useammalla supistuksella, jotta kudokset ehtivät venymään mukana…) säästyin kokonaan repeämiltä sekä tikeiltä, mikä varmasti vaikutti siihen, että mulla on ollu aikalailla välittömästi synnytyksen jälkeen tosi hyvä olla. Kaikki kipu katos heti. Oon siis voinut kaikin puolin hyvin!

Haluun vielä erikseen antaa maininnan poikaystävälleni, joka oli synnytyksen läpi ihan korvaamaton tuki ja turva. Oli ihana miten hän tuki ja tsemppasi mua läpi synnytyksen. Oon todella kiitollinen ja onnellinen, että hän oli mun vierellä koko ajan. Ja muutenkin ollut niin kannustava läpi ihan koko raskauden <3

Kiitokset Espoon sairaalan ihanille kätilöille, jotka tekevät aivan uskomatonta työtä. Kaikki olivat niin mielettömän ihania sekä kannustavia. Mulla oli koko ajan todella turvallinen olo. Oon kaikin puolin niin tyytyväinen mun kokemukseen <3 Ja suosittelen kyllä kaikille lämpimästi Espoon sairaalaa synnytyspaikkana.